Lenkkeily koiran kanssa on yhdistelmä, jossa kohtaavat parhaimmillaan yhdessäolo, liikunta ja tassujen alla rapiseva tuore lehtikerros. Mutta miten tästä saisi irti kunnon treenin, kun palloja heittelevä nelijalkainen kaveri pyrkii keskeyttämään jokaisen askeleen? Tässä tulee pelastusvinkit jokaiselle kuntoliikkujalle ja lenkkikaverille – ja toki myös muutama sana siitä, miksi turvallisuus on kaiken A ja O. Ennen kuin nauhoja kiristetään, on syytä mainita se “tylsä” mutta tärkeä asia: lemmikkivakuutus. Se saattaa kuulostaa rahojen tuhlaukselta, varsinkin kun koira on nuori ja terhakka. Mutta jos koira päättääkin ottaa luovemman reitin elämässä ja venäyttää lenkkireissulla koipensa, vakuutus voi säästää pussista useita satasia. Liikunta vaatii pitkäjänteisyyttä, eikä koiran kanssa metsässä rymytessä voi koskaan tietää, mikä juurakko tai kuoppa sattuu seuraavassa tienmutkassa. Siksi vakuutus kannattaa pitää kunnossa – näin sekä lenkkeilijän että karvakamun mielenrauha pysyy tasapainossa.
Yhteinen rytmi ja intervallitreenin salaisuudet
Jos koira juoksee mukanasi kuin höyryveturi, joka ei osaa pysähtyä, on syytä opettaa sille lempeästi, milloin mennään ”täysillä” ja milloin hölkkäillään. Tämä ei ole ihan helppo temppu, sillä innokas koira on usein yhtä kärsimätön kuin somen selaaja hitaalla nettiyhteydellä. Yksinkertaiset käskyt ja muutama herkku lenkin alussa ja lopussa voivat viedä pitkälle. Tärkeintä on, että koira tajuaa ihmisenkin hölkkäävän omalla vauhdillaan eikä tavoittelevan gepardin kiihdytysennätystä. Kun koira oppii seuraamaan rytmiäsi, lenkki on molemmille tehokkaampi, eikä omistajan tarvitse kirmata perässä kieli vyön alla. Jotta lenkeistä saisi kunnon liikunnan irti, kannattaa valita reitti, jossa on pientä haastetta. Pienet mäet, sammaleen pehmeät polut ja vaihtelevat maastot tekevät hyvää molempien lihaksistolle. Ja jos koira kaartelee puskaan pissaamaan joka toisella askeleella, käännä se voitoksesi: saat siitä hienon intervalliharjoituksen, jossa vauhtia muunnetaan tihentämällä juoksun ja pysähdysten vuorottelua. Samalla nelijalkainen tyyppi saa nuuhkia ympäristönsä rauhassa.
Varusteet kuntoon ja malttia matkaan
Innokkaan lenkkikaverin kanssa ei tule unohtaa oikeanlaista varustautumista. Juoksureppu tai -vyö, jossa kulkee mukana vesipullo ja namipussi, tekee lenkistä mukavamman. Myös koiralle on ehdottomasti hankittava hyvin istuvat ja ergonomiset valjaat, jotka eivät hierrä kainaloita ja mahdollistavat vapaan hengityksen ja liikkumisen. On ikävää, jos koira joutuu kesken lenkin rimpuilemaan huonosti istuvassa pannassa tai kuristumaan vetäessään. Yleinen lenkkipulma onkin juuri vetäminen, joka johtaa siihen, että omistaja ryntäilee koiransa perässä ja stressaantuu. Tsemppivinkki: kannattaa opetella taktiikka, jossa pysähdytään heti, kun hihna kiristyy. Matka jatkuu vasta, kun hihna on löysällä. Tämä vaatii lehmän hermoja, vähän kuin ne nettikeskustelut, joissa paras taktiikka on olla reagoimatta provosointiin. Lopulta koira oppii, että vetäminen on tehokkain tapa pysäyttää matkanteko kokonaan. Mutta toisaalta asiantuntijatkin kertovat, että koiran ei tarvitse marssia omistajan vieressä koko lenkin ajan.
Latautumista ja lepoa
Lenkki kannattaa ajoittaa niin, että sekä koira että ihminen ehtivät nauttia siitä: aamupäivän raikkaus tai alkuillan viileys ovat usein parhaita hetkiä. Muista, että koira ei ole kone, vaikka se siltä joskus näyttäisikin. Aloita rauhallisesti ja lisää lenkkien pituutta pikkuhiljaa. Tauot ovat tärkeitä eikä niiden tarvitse olla kahvilahetkiä, mutta pieni hengähdys ja kiitossanat (“Hyvä kun oot mukana, vaikka välillä vedätkin mua kuin pulkkaa!”) tekevät ihmeitä motivaatiolle. Lenkin jälkeen ei tarvitse kaatua maahan kuin kaksi väsynyttä matoa, vaan tehdä pari kevyttä venytystä ja rauhoittua. Tärkeintä on nauttia matkasta. Koiran kanssa lenkkeilyssä yhdistyvät kuntoilu ja kumppanuus tavalla, josta moni yksin hölkkäilevä voi vain haaveilla. Kun koira innostuu, lenkistä tulee elämys. Joten lenkkarit jalkaan ja menoksi, sanoi Annie Lenoxi. Muista, että lenkin jälkeen se pieni ylimääräinen makupala on todellakin ansaittu!